Vennin ja Laran blogi

Niin se on kevät pyörähtänyt jo paremmalle puolelle. Blogi on elänyt hiljaiseloa ihan oman onnensa nojassa. Meillä ei siis varsinaisesti ole tapahtunut mitään ja oikeastaan ihan himona kaikkea. Lara repäisi kyntensä riehuessaan pihalla noin kuukausi sitten ja on toipilaana edelleen. Kynsi piti kuoria verikynnelle ell vastaanotolla ja oli noin viikon verran paketissa. Kaikesta huolimatta, vaikka pakettia vaihdetiin päivittäin hautoi se kannuskynnen alusen rikki ja siihen iski kaupan päälle hiiva. Nyt onneksi jo näyttää paremmalta ja toivotaan että menee nyt tuo vaiva menojaan.

Venni on puolestaan kovin kunnostautunut agilityn saralla ja onkin ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Vauhtia on alkanut löytymään ja todella tarkkaa työtä Venni tekee. Fiilis harjoitusta on tehty, yllytelty kontakteille ja hypätty medi korkeuksilla ja nopeaa vauhtivetoa helpohkoilla radoilla. Venni on tästä todellakin syttynyt liekkeihin nimensä veroisesti!! <3 Täytyypä ottaa videon pätkää ens kerralla, jos vaan suinkin muistan kameran mukaani pakata. Meidän on varmaan startattava toukokuussa Lieksassa. Lara on toipilaana ja lahjakortit Lieksan A-poppoon kisohin hankittu viime syksynä, eihän niitä voi hukkaan heittää, kun murmeli kulkee niiiiin upeasti!

Juoksuja molemmille kovasti odottelen, mutta panttaamaan ovat kumpanenkin ruenneet. No jospa se kevät aurinko saa ihmeitä aikaan, kun tässä odotellaan…ai niin ja ostinhan mä talon! Pitäähän meillä omapiha olla, kun “puutarhakalusteetkin” hankittiin jo talvella! Vappua ja muuttoa odotellessa!

Nyt se on tehty, ekat kakkosten kisat on kirmastu. Niin tavoitteethan olivat, että mie tuun pois turva-alueelta ja ohjaan rohkeammin ja se torstainen lupaus oli se räpättämisen lopettaminen. Sanoisinko, että tavoitteisiin päästiin, vaikka petrattavaa jäi, vieläkin pitää rohkeammin edetä! Ekaradalta virhe keppeille johtuu todennäköisesti siitä, että vedätän liikaa ja Lara paukkasee kakkosväliin, en siis antanut rauhaa aloittaa kunnolla ja putken jälkeisellä hypyllä jään puolestaan jälkeen ja Lara hakee putken jonne on ko paikassa jo käännytty edellisellä kerralla. Mutta hei, tämä kaikki siis päivän ENSIMMÄISELLÄ radalla. Woooohuuu! Mehän ei olle eka rataa päästy maaliviivalle sitten syyskuun, nehän on keskeytetty, kun on mopo karannut käsistä! Tässäpä linkki…

Agirata1 10.3.2012 Varkaus.

tähän toka rataan en saa sitten itseäni koottua ja meno on kuin veitsenterällä, milloin pakka hajoaa. Renkaalla jään jälkeen ja nyt olisi ollut se äänenkäytön paikka!! Lara kääntyy katsomaan minne oikein jäin ja kääntyy sopivasti sivussa olevalle esteelle ja hyllyhän siitä napsahti. Alun päällejuoksu kakkosesteelle on sitä turva-alueelta poistumista parhaimmillaan, se kun ei kuviona jostain syystä minulla oikein meinaa onnistua, mutta nyt päätin että perhana minähän kokeilen! Jotenkin ihan häröolo oli tuolla radalla mennessä ja siltä se kyllä näyttääkin…

Agirata2 10.3.2012 Varkaus.

Eritoten olen tänään tuohon ykkösrataan tyytyväinen, napakkaa ohjaamista ihan uudella asenteella—>tiukat kaarrokset ja vauhtia on! Ja todellakin päivän ensimmäinen rata ja sitä ei keskeytetty kontaktille, eikä lähtöön! Hyvä me! Eteenpäin mennään se on varma!

Tänään käytiin viilailemassa kuvioita kuntoon lauantain kisoihin. Täytyypä todeta, että oli oikein opettavaiset treenit jälleen kerran. Kiitos paljon koutsille. Meinasin ekaks, että katselen opikseni näitä pätkiä ihan ittekseni, mutta tulinkin siihen tulokseen, että näähän käy jo kohta opetusvideosta. Eipä voi muuta sanoa, kun on tuolla koiralla kestämistä. Eka pätkällä rimoja lentelee ihan himona ja mistähän johtuu…ohjaajan suusta tulee niiiiin paljon tekstiä, ettei kerkeä omia jalkojaankaan liikuttaa, täällä, täällä, hyvä,hyvä, wau, hieno, hyppy, putkeen, ihan kaikkea, jo kai tuolla häiriköinnillä saa hyvänkin hyppääjän pasmat sekaisin!

Treeni osa1.

Toka pätkä ei ole mykkäfilmi, vaan minä pidän suuni kiinni, hahaa, eikä yhtään rimaa tipu!!

Treeni osa2.

Kolmas osa on radan loppupätkä, of course, ohjaaja on hiljaa! Ja ei muuten rähjää Larakaan, ei ees keppeillä, mitä nyt pienen periaate räyhäyksen päästää!

Treeni osa3.

Neljäs osa on vaan sitten kertausta, tuohon minulle vaikeaan paikkaan.

Kertaus on opintojen äiti!

Minä lupaan Lara, että lauantaina minä keskityn olennaiseen, eli ohjaamiseen, rupatellaan sitten maalissa!

Nyt, kun tämän kauden tavoitteet agilitystä on saavutettu, on aika pohtia miten tästä eteenpäin. Pentu suunnitelmista johtuen olen arvioinut meidän kisakauden 2012 olevan tammi-maaliskuu ajan, tosin se elää tilanteesta = juoksusta riippuen. Tavoitteena meillä oli tuo ykkösten serti ja se me onnistuttiin Oulun kisoissa leipomaan! Mutta vierivä kivi ei sammaloidu ja on aika asettaa uusia tavoitteita. Loppukauden päätavoite on minun tekemisissäni. Minun tulee poistua, niin kutsutulta turva-alueelta kisatilanteessa. Tällä tarkoitan sitä, että ohjaan koiraa niin, että päästelen täysillä, ohjaan myös edeltä, ja LUOTAN koiraan, vaikka se jäisi selän taakse, enkä pelkää virheitä, niitä tulee, joka tapauksessa. Kyllä Lara menee juuri sinne minne kerrotaan ja nyt pitää rueta kertomaan=ohjaamaan rohkeammin. Toki kaikki vanhatkin (hyväksi havaitut) raamit pidetään, lähdöissä ja kontakteissa ei lipsuta! Näillä ajatuksilla lähdetään korkkaamaan kakkoset Varkaudessa 10.3.

Ouluun suuntasimme tänään kisaamaan ja tarjolla oli kaksi agirataa ja hyppäri. Eka agirata päätyi keskeytykseen jo lähdössä, kun Lara päätti kokeilla kumpi päättää suunnan ja vauhdin ja otti varaslähdon. Tuli vielä ja haukkui minut pystyyn, kun en suostunut sitä ohjaamaan. Taluttelin kylmän viileesti takaisin autoon ja totesin, että my way or highway?? Lara siellä mietiskeli asiaa ilmeisesti ja päätti petrata seuraavaan yritykseen, odotti lähdössä lupaa, teki upeat kontaktit ja meni minne ohjaaja käskytti, tuloksena nolla ja LUVA. Hyppärillä yhteistyö pelasi muutoi mukavasti, mutta kartturi oli kyllä turkasen myöhässä, mutta siitä huolimatta pasautettiin toinen nolla heti perään ja siitä napsahti SERTI ja menolippu kakkosiin! Ihan huikea fiilis ja työvoitto kaiken tämän takkuamisen jälkeen! Hyvä me!! Tänään sain kuulla hienon sanonnan tähän harrastamiseen yleensä, tässä lauseessa kiteytyi se mitä olen yrittänyt sanoa jo tuolla aikasemmin, se meni näin; tää homma pitää ottaa tosissaan, mutta EI vakavissaan!

Lara agilytyrata Oulu 11.2.2012

Lara hyppyrata Oulu 11.2.2012

Tänään pakkaspäivän ratoksi ajeltiin Kuopioon aksakisoihin. Vapaa aamu ja kello pirahtaa viideltä ja matkalla auton mittari näyttää pahimmillaan -42 astetta, niin voi kai sitä jo ihmetellä onko pääkopassa järjen hiventäkään. Tämä nyt vaan sattuu olemaan niin kiva laji, että paskanakin päivänä pukkaa naurattamaan! Tänään ei kuitenkaan ollut sellainen päivä, Lara teki meinaan toisella radalla KAIKKI kontaktit niin kuin kuuluu! Jei, jumankekka, että tuntui hyvältä. Eka rata käytettiin kontaktille keskeytykseen ja kas kummaa sieltähän ne seuraavalla radalla räpsähti kohdilleen. Minun ohjaamisesta ei taas kannata pahemmin mainita, sen verta tyhmiä virheitä tein, mutta koissu kulkee mukavasti. Ja tänään en jaksa mutista edes tuosta ohjaamisesta, oli se vaan, niin hienoa nähdä nuo kontaktit kisatilanteessa!

Lara agirata 4.2.2012 keskeytys kontaktille.

Lara agirata2 4.2.2012 Kuopio onnistuneet kontaktit!

Lara hyppyrata 4.2.2012 Kuopio.

Siinähän se tammikuukin yli puolen välin taittui, huh huh, kyllä se menee tuo aika meinaan. Meillä on tytöt sairastelleet vatsatautia molemmat, ensin Venni ja sitten Lara. Venni sai loppiaisen niin rajun vatsataudin, että joutui ihan tiputukseen asti, kun näytti jo, että kuivuu käsiin. Onneksi Kajaaniin saatiin tuo upo uusi eläinsairaala ja sieltä kyllä on apua löytynyt. Toivottavasti olisi jo taakse jäänyttä elämää tämä, eikä tälle vuodelle enää kulkutauteja meille pesisi.

Kaikesta huolimatta kerkesi Lara tuossa välissä aloittamaan agikisakautensa 2012. Kajaanissa siis perinteisesti näyttelyn yhteydessä iltakisana yhden startin tynkäkisat aina järjestetään. Huippu kivaahan se oli, vaikka jännäripeikko oli tällä kertaa hyvin voimaakkaasti mukana. Paljon on taas hyvää radassa ja koira menee juuri niinkuin ohjataan, mutta mutta kuinkas sitä ohjataan ja eikun taas peiliä katselemaan. Jaakotus kääntyy valssiksi ja taka-askeleet ohjaa Laran väärälle esteelle ja sitten menee pakka sekaisin ja ohjaus unohtuu. Ääntä en ilmeisesti koko radalla saa suustani ulos ollenkaan, sentään onneksi lopussa sanon koiralle kehut. Voi taivas, että voi ohjaaja olla ailahteleva suorituksissaan. No sen verran kuitenkin plussaa, että vihdoinkin ne kontaktit tullaan hallitusti!!! Jee ja sehän on meille enemmän kuin lottovoitto! Alkuratahan on taas ihan mallikasta menoa ja kepitkin ihan vauhdikkaat! Mahtava fiilis minulla oli noista kontaktien tekemisestä radalta tullessa (tosin en näköjään pysäyttänyt puomin alastuloon). Nyt on hyvä nauhalta katsoa ja itseään ruoskia. Tästä se lähtee helmikuussa startataan taas, ensin Kuopiossa ja sitten Oulussa. No ok, laitetaan se linkki, vaikka taas vähän posket punoittaakin, tuosta toilailusta.

Lara agirata 14.1.2012 Kajaani

Ensi viikolla on ohjelmassa SCY:n vuosikokous Oulussa, hyvän ystävän Sanna seurassa ja tammikuun päättää odotettu Vappu Alatalon motivointiklinikka Kokkolassa. Sieltä tulee taatusti uusia juttuja takataskuun. Kuunteluoppilaaksi siis olen menossa, koirapaikat oli täyttyneet jo aikapäivää sitten.

Niin se on vaan yksi vuosi taakse jäänyttä elämää. Vuosi 2011 oli meille tapahtumarikas vuosi. Agilityn saralla harjoittelimme ahkerasti ja molempien kuonolaisten kanssa ja opettelimme myös kilpailemisen jaloa taitoa. Keväällä Laran kanssa emme vielä kaikkia esteitä osanneet ja nyt vuoden vaihtuessa voinkin todeta, että, kaikki esteet hallitaan ja ohjaaminenkin on parantunut paljon. Enempi alkaa olla näitä onnistuneita ratoja, kun täysiä katastroofeja. Kontaktiongelman kanssa painimme kisavireisessä suorituksessa, mutta uskon tämänkin aikanaan korjaantuvan, sitkeällä työllä. Venni puolestaan tekee aina niin tasaisen tarkkaa työtä. Vennille toivon löytyvän vielä varmuutta, sekä vauhtia lisää ja uskonkin, että rutiini on se avainsana tässä asiassa. Paljon harjoitusta alle ja sopivassa suhteessa uusia haasteita ja helpohkoa vautivetoa, niin johan rupes hiekka pölisemään sopulin jäljessä!

Paras opetus tälle vuodelle oli nyt jälkeen päin miettiessä, että, koskaan ei saa unohtaa sitä tärkeintä, eli homman pitää olla hauskaa ja matka on määränpäätä tärkeämpi. Tokihan jokainen kilpailutavoitteilla treenaava haluaa ja janoaa kovasti niitä tuloksia, mutta kirkkaimpana mielessä pitää olla se, että tekemisestä pitää nauttia, niin koiran, kuin ohjaajan. Paras tapa pilata suoritus on miettiä etukäteen mahdollisia tuloksia tai epäonnistumisia. Asenne ratkaisee, mennään aina tekemään se onnistunut suoritus, täydellä sydämellä, iloiten siitä hetkestä ja siitä radasta, olipa se tavoite tänään, onnistuneet kontaktit, hienot irtoamiset, rimojen paikoillaan pysyminen, ei kieltovirheitä, upea loppusuora tai jopa se nolla. Siitä se lähtee ja kuin huomaamatta, niitä tuloksia alkaa syntymään.

Tuokoon vuosi 2012 tullessaan kaikille treeni-intoa ja menestystä, rotuun, kokoon tai lajiin katsomatta!

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA!

Lahajaattomat harjootteloo sanoovat Pohojanmaalla. Me testattiin miltä se tämmöinen suunnitelma tuntuu ja käytiin Larppasen kanssa kirmaamassa kolme starttia “kylmiltään” Pietarsaaressa. Viimeksi siis olemme esteitä kokeilleet kaksi viikoa sitten Varkauden kisoissa ja sitä ennen ollaanko treenattu kerran lokakuussa. Oikeesti me lähdettiin treenaamaan kontakteja kisatilanteessa, kun tuppaavat menemään Laralla pitkäksi tai tulevat muutoin ylitetyksi, mutta vaan kisoissa, treeneissähän meillä ei tätä ongelmaa ole. Eli siis keskeytys välittömästi, eikä lupaa jatkaa suoritusta, jos kontaktille ei stoppia löydy, raaka peli. Arvannetkin jo miksi plakkarissa on 2*HYL agiradalta ja hyppyradalta hieno vitonen. Olin oikeesti tosi onnellinen, oli vauhdikasta menoa ja melkein loppuun asti mentiin yhdessä oikeassa rytmissä. Hiton hyvä mieli tästä radasta tuli. Harmittava kosketus hajoavaan renkaaseen vei meiltä luvan nolla-voitolla.

Lara hyppäri Pietarsaari 26.11.2011

Nythän meillä on niin onnellinen tilanne, että Kajaaniin saadaan aksahalli ja mekin päästään taas treenimään säännöllisesti ja saadaan rutiinia tähän hommaan. Oikein innolla odottelen jo ensi vuotta ja uusia kisoja.

Näyttelyrintamalla jatkettiin hienoa sarjaa Seinäjoen jälkeen Jyväskylässä ja tuloksena Larpukalle hienosti AVO ERI2 SA ja AVO ERI4 SA. Oikein mukava avointen aloitus tuolta tirriäiseltä. Saa taas hymyillä, kun se kuuluisa hangonkeksi! Mukavissa tunnelmissa siis kohti joulua ja onneksi tänään saatiin taas maa valkoiseksi!

juu, kuukauden tauko ja hiljaiselo on nyt päättynyt. Rankan kesän jäljeltä alkoi aksaaminen tuntua puurtamiselta ja selkeästi Larppasenkin motivaatio oli hukassa, niin päätin jäädä vähintää kuukauden tauolle. Ihan onnistunut päätös, näin jälkikäteen arvioituna. Tänään kävimme molempien karvakorvien kanssa radalla ja meni kyllä törkeen hyvin, vaikka itse kehunkin. Laralle oli tullut tarkkuutta ja kuuliaisuutta ja rutosti vauhtia ja mikä parasta minäkin tykittelin täysillä ja meno oli sujuvaa haastavalla radalla. Uutena ohjauskuviona opettelimme Laralle koomaa, eli koira ei kaadu tajuttomana maahan, vaan ohjaaja antaa koirlle merkin ja pysäyttää oman liikkeen, koiran edetessä eteenpäin ja kääntyen tiukasti hypyn jälkeen seuraavalle esteelle tulosuuntaan. Eli jaakotukseen verrattuna ei mennä esteelle saakka ja näin ollen saadaan vielä enemmän etumatkaa jatkoradalla. Jotenkin näin, jos oikein ymmärsin. Vaatii siis koiralta hyvää irtoamista.

Vennin kanssa mentiin just for fun-meiningillä ja kappas vaan ihanhan se meni puhdasta rataa ja hyvällä sykkeellä. Ihan älden mukava fiilis jäi. Vennillä kyllä on taitoa enemmän, kuin ohjaaja tietääkään! Sitä pitää vaan rohkaista ja luottaa siihen, että kyllä se pelaa ja tekee! Supermussukka! <3

Eilinen vierähti Seinäjoen näytelmissä, jossa Lara nappasi avointen narttujen voiton (ikää siis huikeat 2vee ja 1kk) SA:lla ja sijoittui paras narttu kisassa kolmanneksi! Huippu likka! <3 Alla pari Outin ottamaa kuvaa Larppasesta. Venni on tällä hetkellä tyystin kalju ja kuvataan sitä sitten, kun on turkki kasvanut. Haaveena on saada molemmista niin upeat kuvat, että saan teetettyä canvas-taulut, kohtuullisen kokoisena, mustavalkoisena.